• Karri Lehtonen

Pakkauksen tulevaisuus

Päivitetty: 19. tammik.

Jo muinaiset Egyptiläiset, Kreikkalaiset ja Roomalaiset tunnistivat tarpeen pakata tuotteita. Pakkauksia käytettiin ennen kaikkea ruuan säilyttämiseen ja mahdollistamaan kaupankäynti erilaisilla hyödykkeillä. Antiikin aikaan tuotteita pakattiin amforoihin ja ruukkuihin, joissa säilytettiin öljyä, viiniä, hunajaa, olutta, sekä lukuisia muita ruoka-aineita. Ruuan säilytys lieneekin yksi varhaisimpia pakkausten soveltamisalueita.


Luonnon omien pakkausten, kuten hedelmien kuorien, tarkoituksena on ollut suojata sen sisältöä ulkopuolisilta vaikutuksilta. Näitä vaikutuksia ovat esimerkiksi kosteuden tai lämpötilan vaihtelut. Lisäksi kuoret ovat parantaneet sisällön säilyvyyttä ja kestävyyttä. Ihmisen varhaisissa pakkauksissa korostuivat soveltuvuus kuljetukseen, brändäys, pakkauksen käytettävyys, ja ruokatuotteiden osalta myös pakkausten hygienisyys. Ruokapakkauksiin on kuluttajatiedon ja hygieniasyiden vuoksi sittemmin lisätty tuotetiedot antamaan lisätietoja tuotteen ominaisuuksista.


Ilman pakkauksia elämä olisi nykyihmiselle hyvin vaikeaa. Mietipä, miten saisit tavarat kuljetettua kotiin kaupasta ilman pakkauksia. Pakkaukset ympäröivät arkeamme ilman, että useimmat tuskin edes kiinnittävät asiaan huomiota. Nykyiset pakkaukset ovat käteviä käyttää, kevyitä, tiiviitä, ja käyttötarkoitukseensa suunniteltuja. Niissä on kuitenkin usein yksi merkittävä ongelma: kertakäyttöisyys. Olemme niin tottuneita pakkauksiin arjessamme, että unohdamme miettiä, mitä pakkaukselle tapahtuu sen käytön jälkeen. Tyypilliset kertakäyttöpakkaukset ovat lyhytikäistä tavaraa, joille ei hevin löydy muuta loppusijoituspaikkaa kotitalouksissa, kuin roskis.


Ympäristöministeriön pakkaustilaston perusteella kierrätysaste pakkauksille on nykyisin noin 73%, mutta tilastoa vääristää kuitujätteen yli 100% kierrätysaste (joka johtuu siitä, että Suomeen tuodaan enemmän kuitupakkauksia, kuin täällä käytetään). Muovijätteen osalta kierrätysaste on vain 42% ja puisissa pakkauksissa 27%.





Eri pakkausmateriaalijakeiden kierrätysasteet 2012-2019 (lähde: Pirkanmaan ELY-keskus/YM)

Suomen kierrätysaste pakkausjätteelle on EU-maiden vertailussa suhteellisen korkea, mutta ei poikkeuksellinen. Yksinkertaisin tapa pienentää jätevirtoja merkittävästi olisi pidentää pakkausten elinkaarta ja vähentää kertakäyttöisten pakkausten käyttöä isossa skaalassa.



Pakkausten uudelleenkäyttö tulee lisääntymään


EU on ryhtynyt ratkaisemaan muovijätteen aiheuttamia ongelmia sekä matalaa muovin kierrätysastetta. SUP -direktiivin (single use plastic-direktiivi) avulla kategorisesti kielletään tuoteryhmiä (muovipillit ja aterimet) sekä asetetaan tavoitteita muovin kierrätysasteelle ja joidenkin tuotteiden korvaamiselle tulevaisuudessa. Osa jäsenvaltioista on jo alkanut säätämään uusia lakeja tukemaan tavoitteita: Saksan uuden lainsäädännön mukaan ravintoloiden tulee tarjota uudelleenkäytettäviä pakkauksia kertakäyttöisten pakkausten rinnalla. Tämän tyyppiset aloitteet tulevat todennäköisesti lisääntymään yhä tiukentuvien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Pakkausten uudelleenkäyttö edellyttää niin kiinteää palautuspisteinfrastruktuuria, kuin myös teknologiaa, joka mahdollistaa pakkausten palautuksen. Tässä yhteydessä esimerkiksi digitaaliset panttijärjestelmät voivat nousta merkittävään rooliin.



Pakkauksiin liitettävä tuotedata on toinen nouseva pakkausalan trendi, johon liittyy pakkausten yksilöitävyys. Yksilöitävä tuotedata mahdollistaa pakkauskohtaisen tuotetiedon hallinnan parantamalla tuotteiden jäljitettävyyttä ja tuotetietojen esittämistä sekä näiden tietojen pohjalta rakennettavaa analytiikkaa. Suoraan pakkauksiin liitettävät analytiikkateknologiat voivat merkittävästi vähentää ruokahävikkiä ja parantaa tuotantoketjun turvallisuutta mm. lämpötilaan tai bakteeritoimintaan reagoivien älytarrojen avulla.


Uudet biopohjaiset materiaalit tulevat merkittävästi vähentämään pakkausten hiilijalanjälkeä niin kertakäyttöisissä pakkauksissa, kuin myös uudelleenkäytettävissä pakkauksissa. Erityisesti biokomposiittimateriaalit tarjoavat keinon sitoa hiiltä pakkauksiin niiden elinkaaren ajaksi. Biomateriaalien kierrätettävyyden parantaminen taas mahdollistaa hiilen sitomista materiaalikiertoihin pitkäksikin aikaa. Materiaalipuolella myös muut kierrätyskelpoiset komposiittimateriaalit voivat tarjota keinoja korvata erityisesti fossiilista muovia, mutta myös biopohjaisia materiaaleja.


Kiertotalouden näkökulmasta materiaaleihin liittyvän datan linkittäminen pakkauksiin on oleellista materiaalikiertojen sulkemiseksi ja tehokkaan kierrätyksen mahdollistamiseksi. Materiaalidata yhdessä panttijärjestelmän kanssa voi mahdollistaa arvokkaiden materiaalivirtojen eriyttämisen muusta jätteestä jo ennen materiaalien päätymistä jätteenkäsittelylaitoksiin. Tällä tavalla voidaan tehostaa nykyisten kierrätyslaitosten toimintaa erityisesti massaltaan pienien, mutta hinnaltaan arvokkaiden materiaalivirtojen osalta, joiden erottelu olisi muuten hankalaa.


Riippumatta siitä, mihin pakkaukset tulevaisuudessa kehittyvät, voidaan varmuudella todeta, että niihin tullaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota - joko niiden uudenlaisten käyttötapojen tai niihin liittyvän tiedon ansiosta.


Karri Lehtonen

Co-founder, Kamupak